Poimulehtikuorinta

valkovuokotVoiko ihminen helatorstaita, tätä Kristuksen taivaaseen astumisen päivää, paremmin viettää? Aamulla pää vielä pursuili to-do -listoja siivouksesta pihahommiin. No ei tullut siivottua. Sen sijaan käytiin lasten ja koiran kanssa aamulla metsässä. Lapset keräsivät valkovuokkoja ja Vilma-koira jahtasi tyytyväisenä lammikossa vesikirppuja.

Tultiin kotiin, otin päikkärit ja lähdettiin rannalle. Vanhin tytär oli päättänyt heittää talviturkin. Vitsailtiin matkalla, että Vilma voisi nyt heittää kesäturkin, kun talviturkki lähti jo helmikuussa.

Minä seikkailin Vilman kanssa metsässä ja viipyilin rannan lähistöllä olevassa koira-aitauksessa tyttöjen viettäessä kesän ensimmäistä rantapäivää.

Koirapuiston penkillä istuskellessani huomasin, että käsivarsien iho on kuolleen  ihosolukon peittämää. Kuorinnan tarpeessa siis.

Tuli heti mieleen Kaisa Vermasheinän Lempeää kauneutta luonnosta -kirjassa oleva kuorintaohje, jonka sitten kotiin päästyäni teinkin.

Jätin ohjeessa mainitut ruusunlehdet pois ja lisäsin tuoksuksi idänbambu -tuoksuöljyä, jota olen tilannut joskus aiemmin Saippuapajalta.

Poimulehtikuorinta on helppo ja nopea tehdä vaikkapa äitienpäiväsaunaan yhdessä lasten kanssa.

kuorinta.jpgPoimulehtikuorinta koko keholle

  • hienonnettuja poimulehtiä n. 2 dl
  • hienoa sokeria (myös suola sopii kuorintaan) n. 2 dl
  • öljyä n. 2-3 rkl
  • (tuoksuöljyä tai eteeristä öljyä viitisen tippaa tai ruusun  terälehtiä hienonnettuna)

Vermasheinän kirjassa suositellaan öljyksi hoitavaa manteliöljyä. Tässä käytin kylmäpuristettua rypsiöljyä. Mikä tahansa kaapista löytyvä öljy käy kuorintaan hyvin.

rouhe.jpgPoimulehdet hienonsin puukolla. Saksillakin ne voi silputa, mutta paras lopputulos voisi tulla sauvasekoittimella, jolla saa nopeasti tosi hienoa silppua. Silloin kylppärin lattialle ei  jää isoja lehtikrämmäleitä.

Vermasheinän mukaan sokeri imee kosteuden tuoreista poimulehdistä, joten tuote säilyy hyvänä muutamia kuukausia. Kuorinta kannattaa säilyttää tiivisti suljettavassa purkkissa.

Poimulehteä on jo vanha kansa ylistänyt ikuisen kauneuden yrtiksi, joten se sopii kotikosmetiikan raaka-aineeksi mainiosti. Poimulehdessä on jonkin verran salisyylihappoa, joka edesauttaa ihon kuorimista. Poimulehdellä on Sinikka Piipon mukaan myös supistavaa ja kiinteyttävää vaiktusta. Kokeile poimulehteä myös kasvonaamioon.

Rentouttavia kylpyhetkiä!

 

Lähteet:
Kaisa Vermasheinä (2016). Lempeää kauneutta luonnosta.
Sinikka Piippo (2016). Villivihannekset.
Kuvat:
Virpi Hirvensalo

 

 

 

Mainokset

9 thoughts on “Poimulehtikuorinta

  1. Poimulehteä tapaan minkäin kauneudenhoidossa käyttää. Etenkin kasvovetenä kuluu paljon ja talven jälkeen ei varastoja enää oikein olekaan. Onneksi tulee kesäja pääsee täyttämään talvivaraston purkit. 🙂 Ihana blogi sinulla, jään lukijaksi. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Poimulehti on kyllä mainio yrtti kotikosmetiikkaan. Yllätyin sen tehokkuudesta.

      Nyt on mielestäni vuoden paras aika kun kesä on vasta aluillaan, ja luonnosta kuitenkin löytyy jo niin paljon kaikkea hyödynnettävää ja katseltavaa.

      Mahtavaa että jäät lukijaksi, Maria! Tervetuloa! ❤

      Liked by 1 henkilö

      1. Sinulla on varmasti paljon kokemusta villiyrtteilystä! Ihan mahtavaa kun lukijoina on näin osaavia ihmisiä. Syntyy varmasti mielenkiintoisia keskusteluja!

        Itse olen harrastanut hyötykasvien viljelyä opiskeluajoista asti ja villiyrtteillyt satunnaisesti. Hassua kyllä, vaikka yrttien keräily on ollut kivaa, en ole oikein keksinyt, miten ja mihin käytän yrttejä. Näiden ideoiden kehittämiseen ja jakamiseen on tämä blogi syntynyt. Uutta inspiraatiota onkin tullut hommaan huomattavasti tätä myötä!

        Tykkää

  2. Kohtuu suppealla valikoimalla olen yleensä liikkeellä, kun pääasiassa villiyrtteillään omalla pihalla lasten kanssa. Mutta olen tuuminut, että ei sillä liene väliä keräämmekö kaikkia maailman villiyrttejä vaiko niitä vain, jotka sattuvat kotinurkilla kasvamaan. 🙂 Hyviä nekin ovat ja meille riittävät hyvin. 🙂

    Kasvimaa on tuttua jo lapsuusvuosilta, sillä asuimme maalla ja kyllä aikamoisen maalla yhä, koska ei tätä kaupungiksikaan voi sanoa! 😀 Mutta ihan maalla asuneena ei tällainen välimuoto enää tunnu maaseudulta, vaikka muut ihmiset tämän ehkä sellaiseksi mieltävätkin. 😀

    Mutta onpa ihanaa, että löytyi tällainen blogi ja kirjoittaja niin pääsee juttelemaan asioista, jotka ovat lähtellä sydäntä. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Niitä kotipihalla kasvavia minäkin pääasiassa hyödynnän. Joskus koiran kanssa tehdään pidempiä lenkkejä metsiin.

      Kyllä ihan näistä kotipihan perusyrteistä riittää vaikka mihin. 🙂

      Aurinkoista loppuviikkoa, Maria! ❤

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s