Kevään ensimmäiset villit

Lähiviikkoina kannattaa suunnata kävelyretkelle metsän reunamille tai niityille. Varaa mukaan pieni kori ja siihen pari paperipussia villiyrttien keräämistä varten.

leskenlehti

Tänä viikonloppuna pienet leskenlehdet ponnistelivat ruskean ruohon seasta, kun monet hortoilijalle käyttökelpoiset luonnonyrtit vielä odottelivat vuoroaan kuolleen ruohon alla.

Nokkonen (Urtica dioica)

nokkonen.Pihalla kasvimaalla superyrtti nokkonen oli hädin tuskin kaksisenttinen ja väriltään vielä tumman violetti. Jätin sen suosiolla venymään pituutta.

Siankärsämö (Achillea millefolium)

Siankärsämön ensimmäiset versot puskivat jo sieltä täältä. Sitä voi kerätä pitkin kasvukautta lisukkeeksi ja mausteeksi keittoihin ja salaatteihin tai tehdä siitä vaikkapa yrttivoita.

Siankärsämön maku on tosi voimakas, joten käyttö kannattaa aloittaa hyvin pienillä määrillä kerrallaan ja vaikka ryöpätä, jos haluaa miedompaa makuelämystä.

Voikukka (Taraxacum-suku)

Voikukkaan ei voi olla törmäämättä missä ikinä liikkuukin. Voikukan lehdet ovat ravinteikkaampia kuin salaatiksi kasvatettavat puutarhan kasvit. Niissä on muun muassa A-, K-, B-, C- ja E-vitamiineja, folaattia, kalsiumia ja rautaa.

Pienet voikukan lehdet ovat maukkaimpia, joten ne kannattaa ottaa ruokalistalle heti kun niitä löytää.

Monesti kuulee sanottavan, että sahalaitaiset voikukan lehdet olisivat karvaampia kuin sileäreunaiset. Yrttineuvojan kurssilla todettiin tämän asian olevan legendaa. Ehkä tällainen käsitys on lähtenyt liikkeelle siitä, että sahalaitaisissa lehdissä keskiruodin osuus koko lehdestä on suurempi, jolloin myös maku on kitkerämpi kuin pyöreäreunaisissa lehdissä?

voikukka.jpegKun valmistat voikukan lehdistä ruokaa, ota käyttöön vain puolikas tai 1/3 lehden kärjestä, niin vältät karvaan maun. Myös keskiruodin voi poistaa kokonaan kitkeryyden välttämiseksi.

Voikukan lehdissä ei ole nitraattia kuten lehtisalaatissa, joten sen käyttö salaatiksi kannattaa todella opetella. Se on diureetti eli tehostaa nesteenpoistoa, joten toimii hyvänä apuna painonhallinnassa.

Kokeile voikukan lehdistä ja kukista esimerkiksi Sami Tallbergin ihanaa salaattiohjetta.

Voikukka-vuohenjuustosalaatti

  • 3 kourallista voikukanlehtiä
  • 4 rkl pähkinöitä (kaikkia käy, mutta Tallberg suosittaa saksanpähkinöitä)
  • 200g sinihomejuustoa huoneenlämpöisenä
  • 1 dl salaatinkastiketta
  1. Paahda pähkinöitä 180 asteessa uunissa noin 10 minuuttia.
  2. Murskaa pähkinät
  3. Sekoita puolet sinihomejuustosta ja salaatinkastike haarukalla tasaiseksi katikkeeksi. Murra loput juustosta isommiksi palasiksi.
  4. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Salaattia voi tarjoilla vaikkapa puolikuivan tai makean valkoviinin kanssa.

Salaatinkastike

  • 1/2 l kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 3 dl rypsiöljyä
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 2 dl valkoviinietikkaa
  • 1,5 rkl rakuunaa kuivattuna
  • 4 kuorittua ja viipaloitua valkosipulin kynttä
  • 150 g sinappia

Sekoita ainekset kulhossa ja anna maustua tunnin.

 

Litulaukka (Alliaria petiolata)

Litulaukka on mainio villiyrtti, joka sopii käytettäväksi tuoreeltaan. Sitä kannattaa käyttää hienovaraisesti mausteena, koska myös sen aromi on melko vahva. Litulaukassa on paljon A- ja C-vitamiineja, karotenoideja ja monia kivennäisaineita.

Litulaukan tunnistat valkosipulimaisesta hajusta kun murskaat sormillasi lehteä. Valkosipulimaisuudesta kertovat myös kasvilajin nimet eri kielillä: englanniksi se on garlic mustard (valkosipulisinappi), ja saksaksi Knoblauchsrauke (valkosipulirucola). Lajin tieteellinen sukunimi Alliaria viittaa sipulien nimeen Allium. Tästä syystä kasvia kutsutaan suomessa laukaksi.

Ensimmäisenä kasvukautena litulaukka kasvattaa munuaisen muotoisia, nyhälaitaisia lehtiä ruusukkeeksi. Tällainen ruusuke on yläkuvassa vasemmalla. Toisena vuonna litulaukka kasvattaa kukintovarren, ja sen lehdet muuttavat muotoaan herttamaisemmiksi ja terävähampaisemmiksi. Kuva tästä vaiheesta näkyy ylhäällä oikealla.

Kokeile nuoria litulaukan lehtiä hienonnettuna esimerkiksi lämmitetyn karjalanpiirakan päällä juuston kanssa.

Munakkaaseen litulaukka sopii mausteeksi kunhan lisäät sen raakana, jotta maku säilyy. Myös risoton mausteeksi se sopii hyvin.

 

Vuohenputki (Aegopodium podagraria)

vuohenputki

Vuohenputki on parasta tuoreena. Sen maku on miellyttävän mieto. Vuohenputki kerätään suppuisena, nuorena versona.

Itse käytän vuohenputkea pitkin kesää niittämällä aina täysimittaisen kasvuston matalaksi. Muutaman päivän päästä maasta puskee uusia hentoisia vuohenputkia.

Vuohenputkea tunkee kasvimaalla enemmän kuin tarpeeksi, ja olenkin antanut sen vallata yhden osan kasvimaasta. Eipä tarvitse kasvattaa erikseen salaattia niin paljon. Toki vuohenputken valkeat maavarret valtaavat tehokkaasti uusia kasvupaikkoja, joten maata saa kuokkia usein kasvuston pitämiseksi aloillaan.

peltiVuohenputkisipsit on nopeita valmistaa ja maistuvat vaikka voileivän päällä tai salaatissa tuomassa rapsakkuutta.

Vuohenputki on siitä hankala tapaus, että sen voi nuorena sekoittaa myrkkykatkoon, myrkkykeisoon tai hukanputkeen. Jos et ole varma tunnistamisesta, lähde keräämään vuohenputkea ensin villiyrttikurssille tai sellaisen henkilön kanssa, joka tunnistaa kyseisen lajin varmasti.

Vuohenputki on kuitenkin niin hyvä yrtti, että se kannattaa ehdottomasti opetella tunnistamaan ja ottaa omiin käyttöyrtteihin mukaan!

Villiyrttien kerääminen pähkinänkuoressa

Villiyrttien keruupaikan olisi hyvä olla mahdollisimman puhdas. Navetan, huussin tai kompostin vierustoilta kannattaa yrtit jättää liian typen vuoksi keräämättä, vaikka niissä usein kasvaakin hyvännäköisiä pöheikköjä.

Myöskään teiden varsilta ei kasveja kannata poimia. Vilkkaasti liikennöityyn tiehen pitää jättää etäisyyttä noin 200 metriä ja muihin teihin noin 25-50 metriä. Tässä kannattaa tehdä aina tilannekohtaista harkintaa, koska muu kasvillisuus, maastonmuodot ja vastaavat seikat vaikuttavat sopivan keruupaikan valintaan.

Marjoja, kukkia, sieniä ja ruohomaisia kasveja saa kerätä vapaasti muualta paitsi asuttujen rakennusten piha-alueilta. Sen sijaan puun kuoren, tuohen, oksien, lehtien, pihkan, mahlan tai käpyjen keruuseen tarvitset maanomistajan luvan. Lue lisää jokamiehenoikeuksista Arktiset Aromit -verkkosivuilta.

Poimi vain terveitä, hyväkuntoisia yrttejä käytettäväksi.

Täsä postauksessa esiteltyjen villiyrttien käytöllä on seuraavia rajoituksia:

  • Siankärsämö voi aiheuttaa ihottumaa herkille ja se voi aiheuttaa myös siitepölyallergiaa. Etenkin pujo- ja kamomilla-allergikkojen kannattaa olla varovaisia kokeillessaan siankärsämöä.
  • Nokkonen saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita. Munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta kärsivien ei pidä sitä käyttää. Sokeritauti- ja verenpainelääkitys saattaa sekoittua nokkosen liikakäytön seurauksena. Nokkonen saattaa myös lisätä keskushermostoa rauhoittavien lääkeiden vaikutusta.
  • Vuohenputken juurta ei pidä syödä, sen lektiini voi aiheuttaa jopa ruokamyrkytyksen.
  • Litulaukassa on paljon glukosinolaatteja ja erukahappoja, joten sitä ei kannata syödä suuria määriä ja jatkuvasti. Silloin tällöin käyttämisestä ei ole mitään haittaa.

Ruoan etsiminen luonnosta on tosi hauskaa, joten ei muuta kuin retkeilemään!

 

Kuvat:

Virpi Hirvensalo

Lähteet:

  • Sinikka piippo: Villivihannekset
  • Luontoportti.fi: Litulaukka
  • Simo Moisio: Luonnonyrttiopas
  • Sami Tallberg: Villiyrtti -keittokirja
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s